Sota Ukrainassa: Ympäristötuhon valtava jälki
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on aiheuttanut laajoja ja pitkäkestoisia ympäristötuhoja, jotka ulottuvat paitsi Ukrainaan myös Eurooppaan ja Suomenlahdelle saakka.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on aiheuttanut laajoja ja pitkäkestoisia ympäristötuhoja, jotka ulottuvat paitsi Ukrainaan myös sen naapurimaihin ja Eurooppaan. Niiden korjaaminen ja ympäristön puhdistaminen tuleekin olemaan yksi jälleenrakentamisen keskeisiä osa-alueita, joissa suomalaisella osaamisella voidaan saada paljon aikaan.
Venäjän aloittama sota on Euroopan mittakaavassa suurin ympäristökatastrofi, ja sen seuraukset ovat vakavia millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Pahimmilaan myös Euroopalle itselleen.
Sota on turmellut rakennetun ympäristön lisäksi huomattavan osan Ukrainan luonnosta. Se on saastuttanut lukemattomia jokia ja järviä, pohjaveden, maaperän ja tuhonnut kymmeniä tuhansia hehtaareja metsiä.
Ukrainan hallitus sanoo, että sota on tähän mennessä aiheuttanut yli 51 miljardin dollarin ympäristövahingot. Monien asiantuntijoiden mielestä luku vasta varovainen arvio, mutta siitä ei ole epäilystäkään, että ekologiset vaikutukset tuntuvat vuosia monin tavoin. Myös Ukrainan rajojen ulkopuolella.
Rakennettu ympäristö
Pommitetuissa kaupungeissa tulipalojen sammuttamiseen käytetyt kemikaalit imeytyvät maaperään, rakennusjätteeseen ja pohjaveteen, ja aiheuttavat rakennusten asbestin ja muiden saasteiden ohella huomattavia riskejä raivaamiseen osallistuville ja lähiseudun asukkaille.
Asbesti on erittäin vaarallinen aine terveydelle, ja sen käsittely vaatii erityisiä varotoimenpiteitä. Aine on terveydelle erittäin vaarallista. Pienintä terveydelle haitallista altistusta ei tunneta.
Myös asbestia sisältävien jätteiden käsittely ja hävittäminen ovat haasteellisia ja vaativat erityistä varovaisuutta. Valitettavasti Ukrainassa asbestin käyttö on edelleen sallittua, mikä lisää terveysriskejä. Suurin asbestin tuottaja on muuten juuri Venäjä, josta tulee noin puolet maailman asbestista.
Asuin- ja muiden rakennusten lisäksi Venäjä on kohdistanut iskujaan Ympäri Ukrainaa sähkömuuntajiin ja muihin energialaitoksiin, jotka vuotavat raskasta polttoöljyä ja karsinogeenisia polykloorattuja bifenyylejä eli PCB-yhdisteitä.
Hollantilainen PAX-ryhmä, joka työskentelee siviilien suojelemiseksi konfliktialueilla, sanoo dokumentoineensa vähintään 126 iskua energia- ja polttoainelaitoksiin.
Joissakin tapauksissa öljyvuodot ovat olleet niin suuria, että ne näkyvät avaruuteen saakka, kuten esimerkiksi viime heinäkuussa Ukrainan toiseksi suurimmalla voimalaitoksella Vuhlehirskassa.
Kymmenet Ukrainan itäisen teollisuuskeskittymän kaupungit ja kaupungit on pommitettu raunioiksi, ja monet niistä on muutettu täysin autioiksi ja osa jopa asuinkelvottomiksi.
Monissa Itä-Ukrainan kaupungeissa kunnallinen jätehuolto on käytännössä romahtanut, mikä on johtanut laittomien kaatopaikkojen täyttymiseen entisestään.
Lisäksi maaperään on jäänyt suuri määrä maamiinoja ja räjähtämättömiä pommeja, mikä vaikeuttaa entisestään alueen puhdistamista ja turvallista uudelleenkäyttöä.
Vesivarojen saastuminen
Ennen sotaa Ukrainalla oli erittäin kehittynyt vesisektori, joka on sittemmin tuhoutunut suurelta osin Venäjän hyökkäyksen seurauksena.
Heinäkuuhun 2023 mennessä Ukrainan ympäristönsuojelu- ja luonnonvarojen ministeriö oli dokumentoinut 724 hydraulisen rakenteen, 71 pumppaamon, 64 viemärilaitoksen ja 23 vedenkäsittelylaitoksen tuhoutumisen.
Sodan seurauksena pintavesiin on laskettu 20,7 miljardia kuutiometriä jätevettä. Noin 15 prosenttilla väestöstä on rajallinen tai ei lainkaan pääsyä turvalliseen veteen.
Kakhovkan padon tuhoutumisen jälkeen Dnipron, Zaporizhzhian, Mykolaivin ja Khersonin alueilla oli noin 1,25 miljoonaa ihmistä ilman turvallista juomavettä.
Sota on johtanut myös vesivarojen saastumiseen tehtaiden, polttoainevarastojen tai kemikaalivarastojen vaurioitueesa sisällön päästyä valumaan vesistöihin. Tämä voi vaikuttaa paitsi juomaveteen (Ukrainassa juomavedestä 75-80 prosenttia otetaan pintavetenä) myös vesieläimiin ja ekosysteemeihin.
Kemiallista saastumista aiheutuu myös ammusten ja sotavarusteiden hylkäämisestä, ammusten hajoamisesta ja räjähteiden jäämien vapautumisesta ja liukenemisesta. Pohjavesi, saastuu räjähteiden sisältämän perkloraatin ja nitraatin liuetessa maaperään.
Vesilaitoksiin kohdistetut iskut ovat puolestaan estäneet jäteveden puhdistuksen, mikä lisää ympäristön pilaantumista ja ihmisten terveysriskejä. Tulvat ja saastuneet vesivarannot ovat vakava uhka sekä ihmisten terveydelle että maanviljelylle.
Myös toimintansa ja pumppunsa pysäyttämään joutuneiden kaivosten tulvat ovat lisänneet pohjaveden pinnan nousua ja aiheuttaneet raskasmetallien ja joissakin tapauksissa jopa ydinjätettä (mikä selittyy vuonna 1979 tehdyllä maanalaisella ydinkokeella) pääsemisen vesistöihin.
Maaperän saastuminen
Etulinjan alueilla hurja juoksuhautasota vahingoittaa peltoja, metsiä ja jokia. Sodassa syntyy myös valtavia määriä jätettä, kuten räjähteitä, aseita, romua ja vaarallisia kemikaaleja.
Hitaasti etenevä panssarisota, eroaa tämän vuosisadan konfliktien kohdennetusta kaupunkisodasta, tuhoaa metsiä ja roskaa Ukrainan viljelymailta raskasmetalleilla ladatuilla tykinammuksilla. Satojen tuhansien viljapelloille päätyneiden ammusten ja niiden myrkkyjen poistaminen vie vähintään vuosikymmeniä, ellei pidempäänkin.
Euroopalla on tästä omakohtaista kokemusta. Ranskassa sijaitseva zone rouge (red zone) on Koillis-Ranskassa sijaitseva 1200 neliökilometrin kokoinen, ensimmäisessä maailmansodassa saastunut alue, jota pidetään edelleen kelvottomana asumiseen.
Asiantuntijat pelkäävät syystäkin saman tapahtuvan Ukrainassa.
Ilman laatu
Kiovan ilmanlaadussa hienojakoisen hiukkasmateriaalin pitoisuus oli kuukausi Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen lähes 30 kertaa Maailman Terveysjärjestön suosittelemaa ohjearvoa korkeampi.
Ilmanlaatuun vaikuttavat muun muassa hyökkäykset teollisuuslaitoksiin. Myrkyllisiä aineita kuten typpihappoa ja ammoniakkia vapautuu lannoite- ja typpihappotehtaista.
Polttoainevarasto- ja öljysäiliöiskujen mukana paloi pelkästään sodan ensimmäisen 13 kuukauden aikana 108 000 tonnia öljyä, öljytuotteita ja bensiiniä.
Suuren sotilaskaluston, kuten tankkien, tykistön, panssaroitujen ajoneuvojen ja kuorma-autojen, liikkuminen on tuottanut suuria määriä fossiilisten polttoaineiden päästöjä ja pölyä.
Asuin- ja muiden rakennusten tuhoaminen on johtanut altistumiseen räjähdysten myrkyllisille aineille sekä vaaralliselle pölylle, kuten alkalipölylle, sementtipartikkeleille, lasille, asbestille, lyijylle ja muille raskasmetalleille sekä orgaanisille aineille, kuten polyysyklisille aromaattisille hiilivedyille.
Metsäpalojen savu sisältää hienoa ja karkeaa hiukkasmateriaalia, hiilimonoksidia, metaania, typpioksidien oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja monia muita myrkyllisiä aineita.
Vihreän siirtymän pysähtyminen
Sota on on käytännössä myös tuhonnut Ukrainan ponnistelut ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
Ennen sotaa Ukrainan tavoitteena oli vähentää energiankulutustaan kaksi kolmasosaa.
Koko maassa asennettua uusiutuvaa energiaa oli silloin noin 10 gigawattia – yli 13% Ukrainan tuottamasta energiamääristä.
Energialaitosten tuhoamisen, laaja-alainen metsänhakkuiden sekä Ukrainan uusiutuvan energian järjestelmien vaurioitumisen tuloksena tavoite on karannut kauas tulevaisuuteen.
Sota on vaikuttanut myös idän hiilikaupunkien vihreään siirtymään, mikä on lykkääntynyt ja epävarmaa.
Oman lukunsa ilman saastumiseen muodostavat lisäksi Venäjän käyttämät kemialliset aseet - fosforipommit ja taistelukaasut.
174 000 neliökilometriä miinoitettuna
Miinojen poistaminen noin 174 000 neliökilometrin (29 % Ukrainan pinta-alasta) miinoitetulta alueelta vie vuosikymmeniä. Puhdistettava alue on noin puolet Suomen ja neljä kertaa Viron pinta-ala sekä kymmenen kertaa laajempi kuin Balkanin sodassa miinoitettu alue, jonka puhdistaminen jatkuu edelleen.
Nopeutettu puhdistaminen tarkoittaisi ylimmän maakerroksen kuorimista, mikä ei ole mustanmullan alueen tulevaisuutta ajatellen kestävä ratkaisu.
Maailmanpankin alustavan arvion mukaan pelkästään miinanraivauksen kustannukset ylittävät 37 miljardia dollaria.
Tuhoutuneet metsät
Sota on myös turmellut laajoilla alueilla metsiä, ja puita hävitetään myös pakon edessä. Salahakkuut ovat iso ongelma, koska ihmisten pitää saada kotinsa lämpimiksi. Metsäpalot ovat 54-kertaistuneet ja yli 183 000 hehtaaria metsää on palanut sodan takia.
Metsäpalojen savu sisältää hienoa ja karkeaa hiukkasmateriaalia, hiilimonoksidia, metaania, typpioksidien oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja monia muita myrkyllisiä aineita.
Ympäristövaikutukset ja riskit Mustallamerellä
Ukrainan ympäristökatastrofi ei rajoitu vain sen omien rajojen sisäpuolelle.
Saastuminen on myös muun Euroopan ongelma, mikä tarkoittaa, että Euroopalla pitäisi olla yksi merkittävä syy pysäyttää Venjäjän kansainvälisistä sopimuksista piittaamaton, mittava luonnon tuhoaminen.
Selkeimmin sodan vaikutukset ulottuvat Mustanmeren alueelle, jossa on jo raportoitu delfiinien joukkokuolemia ja ympäristötuhon oireita.
Ukrainalla on noin 2700 km rantaviivaa Mustanmeren ja Azovanmeren rannoilla.
Mustamereen laskee kolmen suurta jokea ja sen valuma-alue on noin viisi kertaa suurempi kuin pinta-ala. Alueella on useita teollisuuskeskittymiä ja paljon maatalousmaita, joten vesien saastuminen huolestuttavaa jo ennen sotaa.
Suuret joet, kuten Dnipro, Dnister ja Don, jotka laskevat Mustallemerelle ja Azovanmereen, ovat kuljettaneet maaperästä peräisin olevia myrkyllisiä aineita.
Sodan aikana Mustanmeren rannikon suuret satamat Odessassa, Mykolajevissa ja Mariupolissa ovat olleet toistuvien ja pitkäkestoisten hyökkäysten kohteena. Hyökkäykset niihin sekä jokien varsilla oleviin kohteisiin ovat aiheuttaneet öljy- ja kemikaalivuotoja, joiden seuraukset ovat päätyneet mereen.
Rannoille ja muille rannikkoseuduille on sijoitettu miinoja estämään maihinnousuja. Merivoimien sukellusveneiden havaitsemiseksi käyttämät sonar-järjestelmät on yhdistetty delfiinien kuolemiin.
Lisäksi sodassa on käytetty runsaasti merimiinoja.
Rannikon ja meren ekosysteemit ovat kärsineet kemiallisen kuormituksen lisäksi voimakkaaasta melusta, elinympäristö fyysisista rikkoontumisista, linnoitteista ja tulituksesta.
Oman lukunsa muodostavat lisäksi Kakhovkan räjäytetyn padon mereen työntämät saasteet, räjähteet, miinat, radioaktiivinen jäte sekä merimiinat.
Mustanmeren nopeasti huononeva tilanne heijastuu nopeasti myös naapurimaihin Romaniaan ja Bulgariaan, ja niiden turismiin. Odessan ja Constantan välinen etäisyys on 300 km ja Odessan ja Varnan 450 km, eli suurinpiirtein saman verran kuin Helsingistä Tukholmaan.
Mustanmeren suuri syvyys ja matala ulosvirtaus johtaa vähäiseen veden sekoittumiseen. Sen vuoksi vesi on suurelta osin hapetonta 100 metrin syvyydessä.
Venäjän aiheuttamat ympäristöriskit kasvaneet myös Itämerellä ja Suomenlahdella
Ukrainan länsiosa on Itämeren valuma-alueella, joten jokiin ja pohjaveteen päätyvät myrkyt päätyvät Puolan kautta Itämereen.
Sodasta johtuvat ympäristöriskit ovat kasvaneet myös Suomenlahdella. Venäjän myymää öljyä Pietarista kuljettavat varjolaivaston huonokuntoisia, jääluokittelemattomia ja alivakuutettuja aluksia liikkuu Suomenkin edustalla 175 kappaletta kuukaudessa. Riskejä lisää myös Venäjän Kaliningradista käsin harjoittama GPS-häirintä.
Toistaiseksi Suomi on selvitytynyt ainoastaan Hangon rantojen roskaantumisella, mutta myös suuremman ympäristövahingon mahdollisuus on kasvanut huomattavasti.
Alukset kuljettavat venäläistä öljyä Välimerelle, jossa se siirretään Kreikan Kalamatan lahden edustalla merellä välittäjien tai ostajien tankkereihin.
Toistaiseksi varjolaivaston on kuitenkin saanut liikkua Itämerellä vapaasti vaikka kansainvälistä merenkulkua koskeva lainsäädäntö antaisi rantavaltioille mahdollisuuden estää vakuuttamattomien tankkereiden liikkumisen Itämerellä.
Maataloustuotannon häiriön kansainvälinen ulottuvuus
Ukrainaa ei sanota suotta Euroopan vilja-aitaksi, sillä sen tuotanto ruokki ennen sotaa noin 400 miljoonaa ihmistä Ukrainan ulkopuolella.
Ukrainan osuus maailman viennistä on keskeisissä tuotteissa ollut viime vuosina seuraava: 18 % maissista, 12 % vehnästä, 12 % ohrasta, 50 % auringonkukkaöljystä ja 61 % auringonkukkarouheesta.
Jos Ukrainan maataloustuotanto häiriintyy pysyvästi merkittävästi, se heijastuu todennäköisesti globaaliin ruokaturvaan ja lisää painetta peltoalan kasvattamiseen Euroopan ulkopuolella.
Muuta kiinnostavaa luettavaa:
