Kaasusota

Ukrainan ja Venäjän välinen sopimus venäläisen kaasun kuljettamisesta Ukrainan kaasuputkiston läpi Slovakiaan, Tsekkiin, Unkariin ja Itävaltaan päättyy tämän vuoden lopussa. 

Ukraina on ilmoittanut, ettei se uusi sopimusta Venäjän kanssa.

Sodasta huolimatta venäläinen kaasu on jatkanut virtaamistaan Ukrainan putkistoja – Brotherhoodia (= Veljeys) ja Soyuz’ia (= Liitto) –  pitkin Eurooppaan. Viime vuonna Venäjä pumppasi niiden kautta  14,7 miljardia kuutiometriä. 

Nykyisen sopimuksen päättyessä tämän vuoden lopussa Venäjän on löydettävä vaihtoehtoinen reitit myymänsä kaasun kuljettamiseen. 

Vaihtoehdot ovat melko vähissä, sillä putkistoja on rajallisesti ja nestekaasu on putkikaasua kalliimpi vaihtoehto. Sitäpaitsi Saksa  kiirehti heti sodan alkaessa asettamaan veron (1.86 euroa/MWh) sen satamien kautta kuljettavalle nestekaasulle. 

Putkikaasun ainoa vaihtoehto on Turkin kautta Eurooppaan kulkeva TurkPotik -kaasuputki.

TurkPotik on kuitenkin reittinä pidempi ja kapasiteetiltaan pienempi  kuin Ukrainan Brotherhood ja Soyuz. Lisäksi sen kautta kulkee jo entuudestaan kaasu Serbiaan, Bulgariaan, Bosnia Herzegovinaan ja Pohjois-Makedoniaan. 

Lisäksi Bulgaria päätti lokakuussa 2023 asettaa tuhdin veron (€105 per 1000 kuutiometriä, eli 9.96 euroa/MWh) sen läpi putkistossa kulkevalle kaasulle, mikä turmeli lopullisesti muun muassa Unkarin haaveet vaihtoehtoista reittiä saatavasta edullisesta venäläisestä putkikaasusta.

Ukraina on ehdottanut ratkaisuksi uutta mallia, joka muistuttaa “viljakorridoria". Eurooppalaiset yritykset, jotka haluavat ostaa venäläistä kaasua – esimerkiksi Itävallan OMV – voisivat varata itselleen kuljetuskapasiteettia Ukrainan putkiverkostosta. 

Ukraina ei siis tekisi aikaisempaan tapaan sopimusta kuljetuksesta Venäjän kanssa sen sanelemilla ehdoilla, vaan erikseen kunkin vastaanottajan kanssa. 

Ukrainalaiset ottaisivat eurooppalaisten ostaman kaasun vastaan Ukrainan itärajalla, ja Ukrainan kaasunkuljetusjärjestelmän operaattori (OGTSU) toimittaisi kaasun läntiselle rajalle ostajan lukuun.

Ensi talven lämmitykseen liittyvät realiteetit ovat vähitellen valjenneet Unkarin ja Slovakian Ukraina-tukia jääräpäisesti jarruttaneille hallituksille. Ne ovat ymmärtäneet, että ne saattavat joutua neuvottelemaan kaasun kuljetuksen hinnasta ukrainalaisten kanssa. 

Nykyisen vuoden 2024 loppuun saakka voimassa olevan sopimuksen mukaan Ukraina veloittaa kaasun kuljettamisesta noin 28.57 euroa per 1000 kuutiometriä, eli yhteensä 737 miljoonaa euroa. Se on 72 % vähemmän kuin Bulgarian huomattavasti lyhyemmästä kuljetuksesta perimä vero.

Gazprom on ansainnut Ukrainan läpi kulkevasta kaasusta noin 5.5 miljardia euroa vuodessa, joten hintajoustoa voi löytyä myös siitä päästä putkistoa.  

Ukraina voisi siis tasata tilejä Venäjän kanssa nostamalla kaasun kuljetuksen veroa. Jos Venäjä haluaisi edelleen ostaa Unkarin lojaalisuuden edullisella kaasulla, Gazpromin olisi tultava omassa hinnassaan vastaan vähintään saman verran, minkä Ukraina lisää kuljetuksen hintaan.

Ja jotta kokonaisuus ei olisi liian yksinkertainen, siihen liittyy muitakin muuttujia. 

Itävalta, Tsekki, Unkari ja Slovakia ovat jo varoittaneet Brysseliä putkikaasun tarpeen mahdollisesta lisääntymisestä Saksan nestekaasuun liittyvän veropolitiikan vuoksi. 

Toinen muuttuja on Ukrainan oma kaasuntuotanto, joka on nykyisellään noin 20 miljardia kuutiometriä vuodessa. Ukrainalla olisi runsaasti kapasiteettia kasvattaa kaasun tuotantoa myös turvallisessa lännessä, Lvivin ja Ivano Frankivskin alueella – idän suuremmista esiintymistä puhumattakaan, sillä Ukrainalla on Norjan ja Venäjän jälkeen suurimmat käyttämättömät kaasuvarat Euroopassa.

Ainakin teoriassa se voisi siis korvata Gazpromin kaasun omallaan. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. 

Sodan taustalla on siis käynnissä myös shakki, jota pelataan kaasulla. Voittajaa on vielä vaikea veikata, mutta asetelma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Gazpromilla on kaasu, itävaltalaisilla, unkarilaisilla ja slovakeilla tarve ja Ukrainalla putkisto.